Tätä bloggaamista olen miettinyt jo pidemmän aikaa, mutta aina tämä on vaan jäänyt. En tiedä tuleeko tätä koskaan lukemaan kukaan muu kuin minä, mutta terapiamuotona tämä minulle nyt onkin…
Mistähän minä aloittaisin… aloittaisinko siitä miten kaikki alkoi, vai siitä missä nyt ollaan? Nyt ainakin istun sohvalla syömässä suklaata, ulkona on jo pimeetä, lapset nukkuu ja telkkarissa näkyy Ensitreffit alttarilla. On taas syksy… Pee lähti, pakkasi muutamat onnettomat vaatteensa ja lähti, siihen ei paljon tarvittu. Ei muuta kuin minun sekoaminen. Arvasin kyllä, että ei tämä ole kuin ajan kysymys, milloin sillä on taas jokin muu tai milloin se on jollekin entiselle säädölle laittanut viestiä. Tällä kertaa olin jotenkin tyhmä ja kuvittelin, että tämä onnistuu ja me mennään naimisiin ja Pee haluaa sitä ja haluaa olla minun kanssa koko loppu elämän. Miten hyväuskoinen tyhmä minä taas olinkaan?! Tällä kertaa meillä oli suunniteltu sen synttäreille mökki ja juhlat sinne, kunnes perjantai-aamuna ennen lähtöä halusin tarkistaa sen puhelimen, ja kappas vaan: sieltähän löytyi lokitiedoista puhelu entisen tyttöystävän kanssa. Siinä oli kiitos kaikesta mitä minä olin järjestellyt sen synttäreiden puolesta. Ennen tätä, pari viikkoa sitten sovittiin, että palataan yhteen kun Pee oli taas lähtenyt entisen tyttöystävänsä luokse riidan jälkeen..
Ja se kuka tämä entinen tyttöystävä on, onkin sitten tarina erikseen. Sovitaan, että tämän ex-tyttöystävän nimi on Ninni. Ninni on siis tyttö, joka ihastuu Peehen talvella meidän erottua. Pee ei halua olla Ninnin kanssa silloin vakavissaan, mutta pitää Ninniä jonkinlaisena laastarina (koska sellainenhan Peellä aina pitää olla).
Me Peen kanssa erottiin joulun jälkeen, olin miettinyt pitkään eroa, oikeastaan kesästä asti. Siitä asti kun mentiin kihloihin. Aloin miettimään, että miksi haluan olla tämän ihmisen kanssa? Kaikki vuosien kamalat kokemukset ja näytti siltä edelleen, ettei tämä tule koskaan muuttumaan. Niinpä otin eron puheeksi, Peelle tämä oli ihan ok. Varsinkin kun meidän eroaminen oli sitä, että se vielä asui täällä ja meillä oli satunnaisesti seksiä, mutta silti se sai tulla ja mennä ja tehdä mitä ikinä halusi sinkkuna. Helmikuussa minä sitten löysin yhden miehen, johon ihastuin ihan korviani myöten. Mies oli kaikkea sitä mitä Pee ei ollut. Huomaavainen, turvallinen, tasainen, siihen saattoi luottaa, halusi viettää viikonloput kanssani ja aina saatavilla, ihminen minua varten. Miten hyvälle se tuntuikin kaikkien niiden kammottavien vuosien jälkeen. Sellaisen jälkeen, kun on jatkuvaan saanut miettiä, että mitähän paskaa tässä seuraavaksi tapahtuu, tai sitä kun ei voi koskaan mihinkään luottaa, ei edes siihen mitä huomenna tapahtuu. Sellaista minulla on ollut lähes kymmenen vuotta.
Meidän piti miehen kanssa muuttaa yhteen elokuussa, koska vain viikonloppuisin näkeminen tuntui liian vähältä ja ikävä painoi kokoajan. Niinpä etsittiin yhdessä tämän miehen kanssa asunto, johon meidän piti muuttaa.. Jokainen varmaan arvaa miten tässä kävi. No ei ainakaan niin, että Pee olisi mitenkään väliin tullut. Vaan minulle tuli jokin kiltin miehen-ällötys syndrooma ja minä en voinut enää jatkaa suhdetta. Tosin ei siinä kyllä kaikki ollut, mies oli sosiaalisesti hyvin rajoittunut, eikä kestänyt juhlissa yms. minun sosiaalista puoltani. Lisäksi miehellä näytti olevan jokin tarve alusta asti rajoittaa minua ja muuttaa minun käytöstäni (muun muassa en saanut kirjoilla ollenkaan). Eli ei sekään mies ollut mikään täydellinen, se vaan aluksi niin tuntui siltä, ihastuin pitkästä aikaa niin kovasti ja siihen tunteeseen vastattiin nopeesti.
No niinpä siinä sitten kävi, että aloin keväällä haaveilla siitä, kuinka ihana olisi Peen kanssa harrastaa edes kerran vielä kunnon seksiä, koska sitä sen kanssa ainakin tiesi saavansa. Ja siitä miten se taas minut tulisi pelastaisi tästä kurjuudesta. Onhan se kuitenkin elämäni rakkaus, joka saapuisi auttamaan minua silloin kun minä sitä vain tarvitsisin. Siitähän se helvetti taas irtosi, koin jotenkin uudelleen rakastuvani Peehen, tosin aluksi pidin Peen kanssa vaan hauskaa ja se sille sopi, vaikka se jo seurustelikin. Pee vietti aikaa meidän kanssa kotona, hoiti minua kun olin kipeä ja oli oikein ihana. En tiedä mistä rakkauselokuvista nämä minut haaveet kohoaa, sen ainakin tiedän, että Peen ja minun suhdetta olen monesti verrannut Sinkkuelämän Garrien ja Kihon suhteeseen. Kaitpa sen sarjan loppu saa minut aina kaipaamaan Peetä..
Joka tapauksessa, pian minusta tunti pahalle ajatus siitä, että olin Peelle vain toinen nainen näiden vuosien jälkeen. Halusin lopettaa suhteen ja Pee palasi Ninnin luokse. Tämä Ninnihän ei tästä meidän Peen kanssa olevasta kuviosta mitään tiennyt, luulen kyllä että arveli muttei varmaksi osannut tietää. Ninnihän on kuulema todella ymmärtäväinen ihminen, ja ymmärsi myös sen, että Pee oli viikko tolkulla ex-naisensa luona viettämässä perheensä kanssa aikaa. Kova paikka se oli, kun Pee lähti Ninnin luokse ja jätti minut. Peellä oli mahdollisuus myös jäädä meidän luokse kotiin, mutta Peen mielestä kaikki oli jo koettu meidän osalta, mikään ei voisi enää muuttua. Olin rikki ja paskana. Jotenkin kuitenkin siitä selvisin ja aloin käymään treffeillä toisten miesten kanssa. Meni pari viikkoa ja Pee soitti, kertoi ikävöinvänsä meitä ja meidän perhettä. Seuraavana aamuna ajoin töihin, kun Pee soitti taas ja kertoi jättävänsä Ninnin kunhan vaan ottaisin hänet takaisin. Olin hämmentynyt, iloinen, peloissaan, epäuskoinen ja silti vaan uskoin Peetä. Niinpä Pee tuli kotiin, toki ennen kuin oli jättänyt edes Ninniä. Tämähän ei minulle sopinut ja siitä alkoi minun sekoaminen. Kesäkuun alku viikoista. Painostin Peetä jättämään Ninnin, koska en halunnut elää mitään kolmiodraamaa, halusin oikean parisuhteen. Ennen juhannusta Pee jätti Ninnin. Ninni oli arvannut, että jotain oli tekeillä. Ja minä tyhmä vielä neuvoin Peetä sanomaan eron syyksi perheen. Miten tyhmä minä olinkaan. Halusin Peelle tehdä eroamisen helpommaksi. Tätä syytä se sitten käyttikin, perhettä. Perhe jonka kanssa se ei edes halua viettää aikaa, eikä tasan nauttinut siitä.
Siitä miten koko heinäkuu meni, en muista edes sitä. Meillä oli vaikeeta, Pee oli paljon poissa töidensä vuoksi ja vain viikonloppuisin kotona. Ja viikonloput juomassa.. Mutta nyhän minä muistankin, Pee istui jo ensimmäisenä viikonloppunaan vanhan säätönsä kanssa samassa baaripöydässä, tämäkin oli sellaisen kieroilun takana, että tästäkin saa joskus tehtyä ihan oman postauksen. Koitin katsoa Facebookista kesän tapahtumia, mutten sinne niitä hyvin paljon ollut kirjoitellut. Mutta sen ainakin muistan, että elokuun puolessa välin Pee oli jo Ninnille kirjoitellut ikävöivänsä tätä. Siihen loppui tämä suhde taas. Enkä edes muista miten tässä pisteessä taas ollaan, miten minä oikein otin sen vielä takaisin, mistä se lähti edes?
Ai niin, siitä kun lähdin Helsinkiin. Tarvitsin Peen lapsenvahdiksi. Tulin pe-iltana takaisin ja Pee oli jostain jo minulle valmiiksi suuttunut. Varmaankin siitä, että laitoin Ninnille viestiä (silloin jo pari viikkoa sitten, kun Pee jäi ”kiinni” valehtelustaan ja viesteistään Ninnin kanssa), koska halusin tietää missä mennään. Peehän sitä minulle ei olisi koskaan kertonut, Pee vaan joi ja käyttäytyi tyypilliseen tapaansa, ei halunnut puhua, oli välinpitämätön ja minä vaan itkin. Itkin siksi, koska tunsin olevani voimaton, oli ihan sama mitä tein, Pee ei välittänyt. Niinpä Pee lähti ollessani töissä. Lähti Ninnin luokse ja jätti minut. Tekstiviestini Ninnille olivat kuulema liikaa ja se oli eron syynä. Eli ero päättyi siihen, koska minä olin tehnyt väärin. Miten sairasta on se, miten ihmeessä se oli minun vika, kun se pettää minua? Minun olisi pitänyt vaan antaa asian olla, ja mihinkähän se olisikaan mahtanut johtaa?
No joka tapauksessa, Pee tuli kotiin vielä yöllä ennen seuraavan päivän rapujuhlia. Me harrastettiin yöllä seksiä. Harrastin seksiä vaikken edes halunnut sitä kovinkaan paljon. Imin Peen kaulaan fritsun, jotta se jäisi kiinni edes joskus jostain ja joutuisi selittämään tekonsa.
